Ensimmäinen etappi

Terveiset Itävallasta. Täällä nautitaan näistä maisemista ja lämpimästä säästä ja jaksoin jopa kävellä 12km tuon järven ympäri. Kuva on hotellihuoneemme parvekkeelta.

Taas matkaan

Die beste Bildung findet ein gescheiter Mensch auf Reisen.
(Fiksu ihminen löytää parhaan sivistyksen matkoilla.)
- Goethe

Huomenna lähdemme kohti Itävaltaa ja sieltä jatkamme ensi viikolla Sloveniaan ja Italian Triestin kautta takaisin. Jalkani tuntuu kehittyvän positiiviseen suuntaan, vaikka tuskin uskallan sillä isoja vuoristopatikkaretkiä tehdä ja uiminenkin taitaa jäädä katkenneen kylkiluun takia, mutta odotettavissa on upeita maisemia ja kivoja kaupunkeja ja lämmintä kesäilmaa. Näkemiin/kuulemiin/lukemiin taas heinäkuun alussa. Hauskaa juhannusta Suomeen!

Wordless Wednesday

Kellokukasta ei koskaan tiedä, onko se tänä vuonna sininen vai valkoinen, nyt näköjään sininen.

Viime yön konsertti

Lopetin kipulääkkeet sunnuntaina ja eilen meni ihan hyvin sen katkenneen kylkiluun kanssa, MUTTA vasemman jalan yläreittä koski niin, että käveleminen oli aika lailla ontumista. Kipulääkityksen takia en ollut huomannut, että jalassakin on jotain mätää. En kuitenkaan kovasti haluaisi jatkaa kipulääkettä ja toivon, että reidessä on vain joku ruhjevamma, joka paranee ajan kanssa. Asia harmitti niin, että en saanut yöllä nukuttua ja luin sängyssä kahteen asti ja sitten neljän aikoihin aloin jo kuunnella oman pihan konserttia:

Osaa ne linnut laulaa miljoonakaupungissakin eikä vain maaseudulla.

Surua

Varje djup sorg har en förlorad glädje till föremål.
Tappa inte bort denna riktning.
Låt inte sorgen glömma sitt ärende.
Sorgen är den djupaste ära som glädjen kan få.

- Harry Martinson


Täällä muistellaan anopin veljeä, suvun valkoista lammasta, todella sympaattista setää. Harmittaa kovasti, että me emme pääse hänen hautajaisiinsa, sillä olemme silloin matkalla, jota ei voi enää peruuttaa.

Entrez s'il vous plaît

Tänä iltana on Allulan terassilla tarjolla mm. kylmää paprikakeittoa sesamtimjamifeta-voitaikinatankojen kanssa

ja herkullista raparperijälkiruokaa, jossa raparperin palaset maustetaan vaniljasokerilla ja kypsennetään uunissa vajaa puoli tuntia +200C. Niiden annetaan jäähtyä ja juuri ennen tarjoilua päälle laitetaan mascarpone-kermajugurttisekoitusta ja sen päälle murennetaan cantuccineja tai savoiardi-keksejä. Testattu ja todettu hyväksi.

Siinä välissä on vielä parmankinkkuun käärittyjä jättikatkarapuja peston ja chilillä maustetun babypinaattihärkäpapusalaatin kanssa, mutta sen reseptin kelvollisuudesta en osaa sanoa mitään etukäteen.

Neljä paikkaa pöydästä on vasta varattu eli paikkoja on vielä saatavilla.

Miten voin kyllin kiittää?

Tuli mieleen Arjan Saijonmaan Laulu elämälle, kun aloin kirjoittaa tätä postausta. Aiheena varmaan jo ennenkin vastaantullut teema: miten kiitetään. Suomessa kiitetään yleensä aina ruokapöydässä, kun taas Saksassa ei ole sitä tapaa. Täällä kyllä tietenkin kiitetään, jos joku tarjoaa ruokaa ravintolassa tai jos ollaan kylässä, kiitetään lähtiessä, mutta ei yleensä jo pöydästä noustessa kuten kohteliaat suomalaiset tekevät. Muuten kyllä saksalaiset ovat mielestäni kohteliaita ja esimerkiksi bitte-sanaa käytetään ihan kotioloissakin. Kann ich bitte das Salz haben eli Voitko olla hyvä ja ojentaa minulle suolan, sanotaan yleisesti oman perheen keskuudessakin. Suomalaiset usein kurkottelevat itse suola-astian perään ja jopa nousevat ylös ja lähtevät hakemaan sitä pöydän toisesta päästä, mikä taas Saksassa on epäkohteliasta.
Minulla oli toissapäivänä kiivas keskustelu suomalaisen naisen kanssa, miten lasten pitäisi kiittää. Me teimme Berliinissä laivaristeilyn ja mukana oli kummipoika ja hänen veljensä tytär (14v). Me maksoimme heidänkin risteilynsä ja kummipoika kiitteli kovasti ja halasi, mutta 14v ei saanut suutaan auki eli niitä tuppisuita on kyllä täällä Saksassakin. Yli 20v (suomalainen) kummityttö lähettää saadessaan reilun summan rahaa synttäriksi kiitokseksi tekstiviestin, jossa on tasa yksi sana = kiitos. Siis on siinä vielä se piste kiitoksen perässä.  Minä kehtasin olla sitä mieltä, että lahjasta kiitettäessä voisi sanoa pari sanaa enemmänkin. Lahjoittaja olisi mielissään, jospa vaikka saisi tietää, mihin rahareikään niitä euroja käytetään. Toinen saksalainen kummipoika lähettää pitkän kirjeen ja kertoo, että suunnittelee matkaa Italian Alpeille ja raha tuli hyvään tarpeeseen kiipeilyvälineisiin. Suomalaisnainen oli sitä mieltä, että tuollainen on turhaa tyhmää lässyttelyä ja mairittelua, kiittämiseen riittää aivan yhtä hyvin sanoa se yksi sana eli kiitos. Ja sitäpaitsi minun pitäisi ymmärtää, että tuleehan se raha nuorille aina tarpeeseen, ei sitä tarvetta tarvitse alkaa enemmän analysoimaan. Ja täytyy kuulemma ottaa kulttuurierot huomioon, saksalaiset liioittelevat.
Huhtikuussa Suomesta palatessani lentokoneessa istui kiva nuori ensi vuoden abiturienttityttö, jonka kanssa juttelin koko lennon ajan. Kävi ilmi, että hän oli ollut vaihto-oppilaana meidän lähellä olevassa koulussa ja oli matkalla kyläilemään isäntäperheensä luokse. Hänen oli tarkoitus tulla Düsseldorfista junalla Kölniin ja tarjouduin tietenkin ottamaan hänet mukaan autolla, kun meille ei siitä isoa kiertotietä tullut.
Eilen eli päivää tuon puhelinkeskustelun jälkeen posti toi tämän

Kirjekuoressa oli kiitoskortti suomalaistytöltä, joka kyllä kiitti todella kovasti meitä kyydin saatuaan, mutta halusi vielä kirjallisestikin kiittää. Onkohan tyttö antanut tartuttaa itsensä vaihto-oppilasvuoden aikana näihin saksalaisiin lässytystapoihin vai onko hän fiksun suomalaiskodin kasvatti? Lentokoneessa sain ainakin käsityksen hyvästä kasvatuksesta suomalaiskodissa. Olenkohan minä aivan hassu, kun iloitsin kovasti tuosta kirjeestä, joka tuli aivan vieraalta ihmiseltä, jota en todennäköisesti tule enää koskaan tapaamaan??